torstai 17. tammikuuta 2013

Ihanan ärsyttävä vauva-arki

Joku ihanista lukijoistani halusi, että kirjotan välillä jotain negatiivisiakin juttuja mitä vauva-arkeen liittyy. Kirjotan pääasiassa blogiini kivoja juttuja, koska niitä on suhteessa paaaaljon enemmän kun niitä huonoja ja harmittavia juttuja. Milka on oikeesti niin kiltti vauva, että jotenki kauheeta kirjottaa niistä ihan pienistä asioista mitkä mua ärsyttää, mutta ajattelin kuitenkin nyt vähän kirjottaa kiukkupostausta siitä mikä mua välillä kiukuttaa tässä Milkan kanssa elämisessä ja hoitamisessa :D

JA KYLLÄ, TIEDÄN ETTÄ KAIKKI NÄMÄ KUULUU VAUVAPERHEEN ELÄMÄÄN, ENKÄ TODELLAKAAN VALITA! ÄLKÄÄ YMMÄRTÄKÖ VÄÄRIN! :) Mulla on maailman ihanin ja kiltein lapsi ja pienet kiukkuilut ei oo mitään <3


Levottomat yöheräilyt eí oo yhtään mun juttu. Nyt on muutamana yönä tässä lähiaikoina Milka heränny tosi kiukkusena yöllä ja kauheeta huutoa. Mä alkuun yritän kaikkea, mutta kun mikään ei auta niin mulla saattaa muutamat ärräpäät lennellä ja annan Milkan vaan huutaa hetken. Yleensä sen jälkeen kun huutoa on hetki ollut, niin maitokin maistuu ja uni tulee aika pian sen jälkeen. Vastaavat kiukkukohtaukset Milkalla ei oo yhtään niin pahoja mulle jos ne tapahtuis päivällä. Ja todellakaan aina mulla ei tuu vastaavaa reaktiota!

Kun mikään ei kelpaa-Milka on aika yleinen näky meillä. Sitterissä ei oo hyvä olla, lattialla ei oo hyvä olla, sylissä ei oo mikään asento hyvä, nälkä ei oo, puhdas vaippa.... Kaikki pitäis olla hyvin, mutta joku vaan kiukuttaa ja Milka kiljahtelee ja huutaa ja örisee. Kiljahtelut sattuu korvaan ja jatkuva sylissä rimpuilu muuten vaan alkaa pidemmän päälle ärsyttämään kun selvästi huomaa, että syli ei oo hyvä paikka, mutta kuitenkaan mikään muukaan ei kelpaa. Aikuisillakin on välillä huonoja päiviä ja kaikki kiukuttaa, joten ymmärrän Milkan fiiliksen. Itellänikin vähän turhan usein vastaavanlaisia päiviä.

Yliväsymys oli meillä vielä joku aika sitten todella yleinen ilmiö. Nykyään neiti suostuu aika hyvin päiväunille, mutta vielä joskus Milkalla on jäänyt päiväunet turhan vähäisiksi ja Milka on illalla todella kiukkunen ja väsynyt. Silmät menee kiinni, mutta ei yliväsymyksen yli malta millään nukahtaa, huutoa, raivoa... Tää on yks tilanne missä mulla palaa hermot herkimmin, en tiedä miksi. :D Sinnikkään yrittämisen jälkeen Milka vihdoin nukahtaa ja me vanhemmat voidaan huokaista helpotuksesta ja hetken päästä itekkin möyriä nukkumaan.


APUA! en millään keksi enenpää vaikka kuinka yritän, mutta toivottavasti tää nyt edes vähän miellytti :D Helppoa meillä on ja noi on tosi pieniä juttuja kaiken tän ihanuuden keskellä :) ja toivon tosiaan, että mä en saa kuulla tästä, että mä satuin nyt vähän kertomaan mua ärsyttäviä juttuja :D

Ja usein jos mulla meinaa hermot mennä niin on täällä kuitenkin Hemppu joka on Milkan kanssa sitte joten ei mitään propleemoja oo :D

Ihana, iloinen pikku-Milka vähän yli kolmen viikon ikäisenä :) <3

11 kommenttia:

  1. Kiitos, kun jaksoit kirjoittaa tästä aiheesta, kun sitä toivoin! =) Olen blogia lukiessani vain ajatellutkin, että onko se todella noin helppoa..;) ymmärrän kyllä, että niistä iloisista asioista on mukavempi kirjoitella! Jatka blogisi kanssa samaan malliin :) on ollut ihana lukea tätä! t. Dreamer :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kirjotin ihan mielelläni! :) Ja kyllä tää on tosi paljon helpompaa ollu kun mitä kuvittelin :D ja nääkin tunteet mitä tähän kirjoitin on vaan joskus, ei läheskään päivittäin, eikä välttämättä edes viikottain. :D

      Poista
  2. Niin ja toivotaan,että tämän pyynnön takia ei nyt sitten kaikki tule haukkumaan ja valittamaan,kun teit tälläisen postauksen... t. Dreamer :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no vaikka tuliskin niin ei se sun vika oo ja jos tulee, niin on tullakseen :D

      Poista
  3. onneks sulla ei oo koliikkivauvaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. olen myös onnellinen siitä, että Milka on ihan terve vauva ollu koko ajan ja pahempia masuvaivoja ei oo ollut :)

      ja voin 100% väittää, että kaikilla äideillä on tollasia tunteita ja tilanteita joskus.

      Poista
  4. Tosi hienoo, et kirjotit tämmösestä aiheesta !

    Onhan se kiva kirjottaa vaan niistä kivoista ja ilosista asioista, muttaku todellisuudessa se arki ei oo kuitenkaan ihan pelkästään sitä. Vauva voi olla joskus maailman kiltein ja herttasin, mut sitte on kyllä niitä päiviä jollon mikään ei oo hyvin ja sen kyllä huomaa.
    Silti se ei muuta sitä et miten rakas lapsi on ! :)

    Itellä ei lasta oo, eikä tuu vähään aikaan olemaankaan, mutta tiedän kyllä niin hyvin mitä tarkotat ja meinaat koska omalla siskolla lapsi, jonka kanssa lähes päivittäin tekemisissä. :)

    VastaaPoista
  5. Ihanaa kuulla että muillakin joskus vaan hermot ei kestä! :)

    VastaaPoista
  6. Voi jos joku tuommoisesta sanoo jotain negatiivistä ni ei voi muuta kun sanoa et katsoo peiliin..... vaikka mulle tulis kuka sanomaan ettei joskus "hiilly" ni sit on kyllä jossain päässä vikaa :) Ihanan normaalia perhe-elämää teille myös jatkossa! :) P:S: Älä vaan lopeta kirjottamista tää on niin äärettömän ihana <3

    VastaaPoista
  7. Tsemppiä! Kerron kokemuksesta et joka ikisellä äitillä on hermot kireellä välillä :) Oli vauva kuinka kiltti niin aina ei vaan jaksa. Sama tulee jatkumaaan siihen asti että lapsi muuttaa pois kotoa (todennäköisesti vielä sen jälkeenkin). Vauva kun on ihminen ja ihan oma persoona jo, ja kaksi ihmistä muodostaa aina ihmissuhteen. Mikään suhde ei oo helppo ja mutkaton :) Vaikka sehän siitä tekeekin just niin arvokkaan. Vaikka tulee niitä päiviä jollon tekis mieli vaan luovuttaa,niin ei sitä kuitenkaan tee. Rakkaus omaa lasta kohtaan voittaa aina ne negatiivisetki tunteet :) Parasta elämässä on äitiys <3 Ja sinä vaikutat tosi hyvältä äitiltä :)

    VastaaPoista
  8. Oma kokemukseni kahen lapsen yh-äitinä, molemmat vieläpä eri jätkälle ja molemmista lapsistani oon hakenut käräjien kautta yksinhuoltajuuden koska jätkät eivät ole lastenvalvojan kutsuista huolimatta tulleet paikalle sopimaan lapsien asioista. Kummatkaan tyttöni eivät ole tekemisissä isien sukujen kanssa eikä omanikaan, voiko tämä olla mahdollista? Kyllä voi, valitettavasti. Nyt on vanhin tyttöni ekaluokalla ja toinen täyttää 4v. Ensimmäisen lapsen isän kanssa seukkasin 2v ennen raskautta, raskaus meni hyvin mutta kun lapi syntyi niin jätkä lähti kävelee ja muutti 400km päähän. Nuorimmaisen isän kanssa olin 1,5v, mutta se lähti toisen muijan mukaan kun olin 7kk raskaana. Syyksi sanoi ettei halua lasta, kiva kuin sanoi tässä vaiheessa eikä voinut sanoa silloin kun raskautta oli vasta 5vkoa ja silloin se oli maailman ihanin asia. Sossun kautta koitin hakea tukiperhettä ja jonotinkin 2vuotta mutta ei vastausta. Joten laitoin itse lapset puolipäivähoitoon päiväkotiin puolen vuoden ajaksi, ja sen 4 tunnin vapaa ajan uhrasin koiralleni ja kerran vkossa kävin pyörällä kaupassa koska en omista ajokorttia. Kaverit lähti hiljalleen elämästäni pois, varmaan siksi kun en päässyt ikinä minnekään minne kysyivät ja heillä itsellään ei ole lapsia joten eivät halunneet lapsia mukaan. Nykyään minulla on vain yksi kaveri joka ei halua lapsia ollenkaan.Lapsieni kummeja nään vain silloin kun on syntymäpäivä jommalla kummalla tytölläni. Elämäni helvetti alkaa nyt vasta jotenkin helpottaa ku toinen lähti kouluun ja toinen vain kotona. Nyt voin jopa aloittaa jonkun aikuispuolen koulun, ja pistää nuorimmaisen taas päiväkotiin.Omaa aikaa haaveilen saavani vasta 10 vuoden päästä ja silloin keskityn koira harrastuksiin, vielä ei ole sen aika. Vahvalla persoonallani en antanut elämäni lannistaa, tärkeimmät maailmassa on omat lapseni. Mutta luottamusta ei ole enää muihin ihmisiin koska omat sukulaiset ja jopa kaverit hylkäsivät minut vaikealla hetkellä. Haluan kertoa tämän siksi, että ihmiset tietäisivät millaista helvettiä elämä voi myös olla mutta omalla asenteella pääsee yllättävän pitkälle! -M.H-

    VastaaPoista