maanantai 16. heinäkuuta 2012

Mietteitä synnytyksestä

Multa pyydettiin postausehdotuksissa, että kirjottelisin mun ajatuksia ja tuntemuksia liittyen synnytykseen. Ajattelin kokeilla jos saisin jotain nyt kirjoteltua tänne. Ja nää on sit vaan mun ajatuksia ja kenenkään on turha tulla valittamaan mistään, mun blogi ja mun vapaasti kirjotetut ajatukset. :)


En oo pahemmin ajatellu synnytystä, mut päällepäin kun rupean sitä ajattelemaan niin mua pelottaa. Mua pelottaa itseasiassa aika paljonkin jos rupeen tarkemmin miettimään. Mua pelottaa kipu ja se että mitä jos en kerkeä saamaan kivunlievitystä. Mitä jos kaikki ei mee suunnitelmien mukaan ja tapahtuu jotain vakavaa? Kauheesti on ajatuksia ja mietteitä, että mitä jos?

Mua ei pelota supistusten aiheuttama kipu niin kauheesti vaan se, että jos repeytyy. Vaikka mä tiedän, että supistukset sattuu paljon, paljon enemmän ja kauemmin, kun se jos repeytyy niin silti mua pelottaa se repeeminen enemmän. :'d Supistukset on normaalia ja luonnollista kipua synnytyksen yhteydessä, mut ei repeytyminen. Mua ällöttää ja kauhistuttaa ajatuskin siitä niin paljon, että hyh. En mä kyllä mielellään niitä supistuksiakaan haluis kestää...


Oon ollu aina tosi pessimistinen luonne. Ehkä pelkään pettymistä niin paljon, että on parempi ajatella valmiiks negatiivisesti, että jos tuleekin jotain niin en oo odottanut liikoja? Ehkä mulla sen takia on noin paljon vaan huonoja ajatuksia ja pelkoja liittyen synnytykseen. Ehkä mä uskon, että kaikki tuntuu sit menevän paremmin ja helpommin kun ajattelen noin? En tiedä.


Mulla ei oo kiire synnyttymään eikä mulla ei oo kiire saada vauvaa syliin niin kuan kun sillä on masussa kaikki hyvin. Rakastan raskaana olemista, rakastan mun masua, masun asukkia ja sen myllerryksiä. Rakastan niin paljon tätä kokonaisuutta raskaana olemisessa, et mulla ei oo oikeesti millään tavalla kiire päästä pusertaa tota pikkusta ulos. Saattaa kuulostaa oudolta, mutta ihan totta, vauva on kuitenkin koko ajan läsnä ja äiti mä olen vaikka se masussa vielä asustaa. :)

Älkää kuitenkaan käsittäkö väärin, kyllä mä haluan ton lapsen tähän maailmaan ja toisaalta en malta odottaa että se asustaa täällä kotona meidän kanssa. Ja voi olla, että kun aikaa tässä menee vielä niin mulla on kovakin kiire saada vauva ulos. Vielä on olo ihan hyvä ja masu sen verran pieni, että ei vaivaa niin on helppo ajatella näin :D

Ja vaikka mua pelottaa synnytys tosi paljon niin tiedän, että mä pystyn siihen. Se on naiselle luonnollinen (toisin hyvinkin julma) tapahtuma ja naiset on synnyttäny koko ihmisten olemassa olon ajan. Ja onhan mulla kuitenkin siellä parhaat mahdolliset tukijat mukana, Hemppu ja oma äiti 




Ei kai mulla mitään muuta sanottavaa ainakaan tällä hetkellä oo tähän asiaan liittyen, kysykää toki rohkeesti jos olisitte halunnut vielä jotain tietää mun mietteistä. :)

35 kommenttia:

  1. pakko nyt antaa uus kauhukuva siulle >:)
    Mulla ei auttanu ne lääkkeet joiden piti helpottaa supistuskipua, eikä auttanu epiduraalikaan, sattu vaan kahta kauheemmin, eikä aina oo ilokaasuakaan saatavilla, mä en saanu. Ja ne saattaa leikata välilihan ilman lupaa, ja se sattuu aika helvetisti. Eikä mulla puutunu tikkauksen ajakskaan paikat, että kipua oli vaikka kivunlievitys oli :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et arvaakaan kuinka kiitollinen tästä olen :'D Ei vaan, aika paljon oon kuullu, että epiduraali on vaan pahentanu kipuja mut siinä suhteessa oon positiivinen, et uskon ja toivon että oon yksi niistä joita se auttaa :D

      En voi vaan ymmärtää miten naiselle niin luonnollinen asia kun synnytys voi olla niin kivulias ja tuskanen. :o

      Poista
    2. Mä toivottavasti annan vähän lohtua ton jälkeen :D
      Mulla autto ne lääkkeet vähäsen (piikki pyllyyn jne)
      Epiduraali oli taivaallista! Eli autto ;)
      Ilokaasu oli hirveetä :D
      Mulle tehtiin episiotomia "ilman lupaa" mut ei se edes sattunu, ei siinä tilanteessa. Ja mä olin vaan tositosi kiitollinen siitä (vaikka mua leikattiinkin 3kertaa samasta kohtaa) koska se repeemisen tunne mikä mul oli oli ihan hirveä ja must tuntu et mä en pysty tekee sitä, mut sitku oltii tehty eppari ni mä päätin että nyt se tulee ja tulihan se ;)
      Puudutus ja ilokaasu autto sit tikkaamisessa tosi hyvin ja mulla oli jopa tositosi hauskaa sen aikana :D ja ainaki kättärillä ne ilokaasut on kiinni seinässä jokaisessa synnytyssalissa eli aina saatavilla.
      Kyllä se hyvin menee! Luotat vaan kätilöihin etkä ajattele liikoja :) suihku ja äänen käyttö autto mua ainakin, ja kuumavesipullo + geelipussi (ostin itse apteekista).

      Poista
    3. oon miettiny sitä, et annan ihan mielelläni luvan tehä siisti leikkaus välilihaan jos sillä vältytään sit pahalta repeemiseltä jos siltä tuntuu. :D Tikkaamisesta oon kuullu kyl tosi usein negatiivista sanottavaa mut ainaki yks tällänen positiivinen siellä joukossa!:D

      Meillä onneks kiintee vesimaksu nii voi tuolla suihkussa lotrailla sit ihan huoletta kun semmonen tilanne on ja geelipussikin löytyy :'D

      Poista
  2. Ootko puhunu neuvolassa tosta synnytyspelosta?
    Kannattaa puhua :)
    Ja jos pyydät niin luulisin, että synnytys voidaan hoitaa myös keisarinleikkauksella.
    Tai mun tutulla oli aivan jäätävä synnytyspelko ensimmäisestä synnytyksestä, joten toinen syntyi sitten keisarinleikkauksella suoraan, eli alakautta ei edes ruettu yrittämään.
    Tosin tää nainen on aika pienikokoinen, joten sekin varmasti osa syy, mutta suuri pelko hänellä kuitenkin oli.
    En tiedä tapauksesta sen enempää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oo puhunut mut oon miettinyt et pitäis mainita, aina jäänyt kyllä :D Vois voikka mainita seuraavassa neuvolassa :)

      Ja en mä niin paljon pelkää et suunniteltuun sektioon haluisin sen takia. Jos kaikki on synnytystapa-arvioinnissa kunnossa niin ihan alateitse yritän ja uskon että pärjään. :)

      Poista
    2. Okei! Paljon onnea synnytykseen:)!

      Poista
  3. Mä oon aina kans kauhistellut synnytystä ja ollu ihan paniikissa, että sitten joskus kun oon raskaana ja synnytän niin en ehikkä saada epiduraalia jnejne :D Onneks mulle joudutaan ruumiinrakenteen takia tekeen sektio nii ei tarvi enään murehtia :D Onnea loppuraskauteen ja synnytykseen :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin edelleen tosi usein jos katon jotain synnytysohjelmaa tai luen synnytyksistä, että "hyi, en haluu ikinä synnyttää."
      Mua ei niinku nappaa ajatus siitä ollenkaan, mut eiköhän se kestetä :'D

      Ja kiitokset :)

      Poista
  4. kiva lueskella sun blogia :)! Hyvin se menee, ihan niinkuin sanoit, monet monet muutkin naiset ovat kivusta huolimatta selvinneet siitä hengissä. Toivotaan että pelkosi osottautuvat turhiksi eikä synnytys tuota ongelmia. tärkeintähän on saada oma rakas lapsi tähän maailmaan lämpimään syliin <3. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että tykkäät :)
      Sitä täälläkin toivotaan ja kyllä mä vähän salaa uskonkin että kaikki menee hyvin. :)
      Kiitos!:)

      Poista
  5. mitä repeäminen tarkoittaa, miksi se tapahtuu ja minne?
    nimim. tietämätön ja pelokas

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se tarkottaa välilihan repeytymistä ja en osaa mitenkää hyvin selittää missä on väliliha nii kopioin pätkän wikipediasta: Naisen väliliha on emättimen ja peräaukon väliin jäävä ohut lihaksesta ja sidekudoksesta muodostuva alue.

      Poista
  6. Itseasiassa repeämisellä voidaan tarkoittaa muutakin repeämistä, kuin välilihan, vaikka väliliha taitaakin olla se yleisin "repeämisen kohde". Itse esim. repesin pikkuisen näin hienovaraisesti sanottuna "aukon yläpuolelta", mutta välilihaan ei tullut naarmuakaan: D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. aijaa, tää tuli ihan uutena juttuna mullekkin :D

      Poista
  7. Ensimmäisen synnytyksen jälkeen vannoin, että ei enää koskaan, oli se vaan niin kamalaa, sain mm. paniikkikohtauksen ja kaikki meinasi sen tähden mennä mönkään ja alettiin jo suunnitella hätäsektiota, mutta lapsi oli jo niin paljon "ulkona" että oli vain jatkettava loppuun asti. Mielestäni minulla oli loistava kätilö. Hän sanoi " mieti tyttö, kyllä sitä yhden päivän roikkuu vaikka hirressä, tämä kipu ja tuska loppuu kun saat pikkuisen mailmaan,ja se varmasti korvaa kaiken tämän kivun". Olin ensin hyvin pettynyt kun kuukauden päästä edelleen ajattelin, että oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun synnytän, tunsin syyllisyyttä ja koin itseni ajatusteni vuoksi huonoksi naiseksi...mutta vuoden päästä olin kätilön kanssa samaa mieltä. Sen jälken olen synnyttänyt kaksi kertaa. Kaikki synnytykset ovat olleet erilaisia, eikä varmaan kivutonta synnytystä olekkaan. Nää synnytysjutut ovat naisille vähän sama kuin miehille armeijastoorit. Kyllä sä siitä selviät ja kestät kun on kerran pakko. Olen varma, että kaikki menee hyvin, ja on rohkeaa puhua omista tuntemuksistaan,sekin on henkistä valmistautumista synnytykseen. Onnea matkaan =) seuraan blogiasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki puhuu aina tosta et kaikki se kipu ja tuska unohtuu kun saa vauvan syliin, mä en ainakaan tällä hetkellä usko sitä. Mun täytyy kokea se ite ennen ku meen uskomaan.

      Mutta kyllä mä lisää lapsia haluan, vaikka toi synnytys ei niin mukava kokemus tulisi olemaankaan. :)

      Kiitos paljon. :)

      Poista
  8. Minäkin kuulun niihin jotka on nuorempana mananneet "en koskaan hanki lapsia, en halua synnyttää". Noh tuolla minulla pinnasängyssä nukkuu 7,5kk maailman ihanin poika! Minun oma:) mietin synnytystä paljon, en niinkään pelännyt. Mietin, että josko lapsi on niin iso ettei mahdu syntymään, entä jos sydänäänet heikkenee (näin äidilleni minun kanssa kävi). Mitään tuon kaltaista ei käynyt, synnytys oli monta monituista kertaa helpompi mitä olin kuvitellut! Ei se kipukaan niin paha ollut mitä luulin :o ja ponnistusvaihe.. Luulin että se tulee kestämään ikuisuuden ja sattuu kovasti, ei , ei se niin mennyt, se kesti ainoastaan 12min:) minulla epiduraali ei auttanut, käytin ilokaasua ja suihkua. Synnyttäminen oli ihana kokemus, tekisin koska tahansa uudestaan. Älä stressaa tai mieti liikaa, synnärillä on osaava henkilökunta sinua auttamassa:) kerrot vain jos vähänkään tuntuu että haluat lääkettä, nykyään ei tarvitse kivussa kärvistellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla hassua on se, että oon aina tiennyt että haluun lapsia, mutta synnytystä oon aina kammoksunut. :D helpottaa kuitenkin ajattelussa se, että se on kuitenkin loppujen lopuks niin pieni hetki koko tän 10 kuukauden odotuksen jälkeen, et saa sen pienen sieltä sit syliin. :)

      Mut tota en ymmärrä, miten kukaan voi sanoa synnytystä ihanaksi kokemukseksi?:D Onhan se tosi hyvä juttu, et sulla on jääny noin hyvä mieli siitä, mut mä epäilen, että tuun ite koskaan sanomaan noin :D

      Poista
  9. ''oon miettiny sitä, et annan ihan mielelläni luvan tehä siisti leikkaus välilihaan jos sillä vältytään sit pahalta repeemiseltä jos siltä tuntuu.''
    Muista sitten toivoa, että kätilö on hyvä ompelemaan :D
    Mun nimittäin oli ihan täys käsi, siis oikeesti, nyt tuolla on semmonen aivan ihastuttavan seksikäs lärpäke tuolla alakerrassa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hyi, tätäkään ei oo tullu ajatelleeks :D Tääki on kuitenkin sellanen asia, mille ei voi ite sit yhtään mitään. :/

      Pitää vaan toivoo sit parasta jos tulee tikkaukselle tarvetta:D

      Poista
  10. Itse en miettinyt synnytystä etukäteen melkein ollenkaan, enkä halunnut ajatella mitään kivunlievityksiä, koska olin varma, että jos niitä miettisin niin en niitä kumminkaan ehtisi saamaan. Ei kannata lukea noita kaikkia kauhu synnytyksiä netistä, koska niitä on paljon!! Onhan moni nainen synnyttänyt, mutta moni on myös kuollut synnytksessä.. Niistä vain harvemmin niin kauheasti puhutaan.. Mutta nekin tapaukset harvemmin on Suomessa tapahtunut ja nykyään on kokeneempia ihmisiä.. (Voin kertoa jotain ällöttävää sitten kun olet synnytksestä selvinnyt, siskoni luki sen netistä uutisista ja kertoi minun synnytykseni jälkeen siitä minulle :D).

    No oma synnytykseni sitten meni niin, että en tiennyt mitkä olivat synnytys supistuksia, kun en vain yksinkertaisesti tuntenut mitään kipua.. Pientä vihlontaa alaselässä, enkä sitä nyt kivuksi edes silloin kehdannut kutsua, koska oletin että jotain paljon pahempaa olisi vielä edessä päin.. Lähdimme sitten sairaalaan illasta vaan tarkistamaan, että missä mennään, kun aiemmin päivällä oli tullut ihan vähän verta. Kirjauduimme sairaalaan 00.00. Ja olin silloin 2 tai 3cm auki. Silloin, minulta katsottiin, että oliko aiempi veritippa lapsivettä, ja olihan se.. Onneksi sain mukavan kätilön, joka antoi minulle huoneen ja sain jäädä sairaalaan.. Hän totesi, että tulee kestämään vielä varmasti kauan ennen kuin olen valmis synnyttämään, koska en sitten halunnut mitään kivunlievitystä, kun ei ollut kipua.. No toisin kävi.. Odotin huoneessa, että kätilö tulisi minua seuraavan kerran katsomaan ja sitten olinkin valmis synnyttämään.. Pääsin synnytyssaliin ja kätilö kysyi minulta, että pystynkö odottamaan 15min kun toisessa huoneessa oli "menossa" kaksosten synnytys.. No siihen totesin, että en voi odottaa, kun oli kauhea tarve ponnistaa, ja kätilö sanoikin sitten, että no ponnista vain. Kolme ponnistusta ja poju oli ulkona. 02.45 syntyi poika maailmaan. :) Luomu synnytys, kaksi tikkiä, ja kätilö totesi, että se oli kätilön unelma synnytys.. Synnytykseni jälkeen kätilö ehti näyttää meille vielä niiden kaksosten sydänkäyrää, eli se synnytys ei ollut edennyt mitenkään.. :D ponnistus vaihe minulla kesti kaksi tai kolme minuuttia. :) Oli kyllä helppo synnytys, helpon raskauden päätteeksi. Ja pojukin liian helppo, oletin että tulisi kauhukakara! :DD Kivuista minulla oli ISOIN se kun desinfisioitiin haavat.. Eli ei tosissaan ollut kipuja :D En nyt sitten vieläkään tiedä miltä ne synnytys supistukset tuntuvat, ja kaikki oli minulle hokeneet, että kyllä minä ne sitten tunnistan.. :D

    Sairaalaan kyllä päivän aikana soitin monesti, koska en vain tiennyt kuinka piti toimia.. :D JA he vain koko ajan totesivat puhelimessa, että tule sitten kun tarvitset kivunlievitystä! (IDIOOTIT!) He myös koko ajan hoki sitä, että se on ensimmäinen lapsi, ei se sieltä vielä pitkään aikaan synny.. Eli heistä ei ainakaan ollut mitään apua.. plus meillä kumminkin sairaalaan oli 30minuutin ajomatka hirveässä lumipyryssä..

    Ja poikamme syntyi laskettuna aikanaan, tavallaan.. Se oli minun laskema laskettuaika, kun kuukautiskiertoni ei ole se normaali 28päivää jolla terveydenhoitajat sen laskee.. :) Ja ei ollut kovin vaikea arvioida, koska lapsi oli alkunsa saanut, kun mies oli armeijasta lomilla aina vain viikonloppuisin :DDD IKÄVÄ RASKAUSAIKAA!!

    JA taas pitkä teksti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä itsekin olis noin onnekas kun se synnytys sattuu kohdalle. :D Kerran aikaisemmin joku anonyymi tais kommentoida mulle saman tyylistä, että ei ollut kipuja paljon yhtään. Sehän olis kaikista ihanin, että pääsis noin "helpolla" :D

      Meiltä on sairaalaan missä synnytän niin tunnin ajomatka... Toivon ettei kovin montaa kertaa tarvii turhaan sinne lähteä vaan sillon kun se synnytys oikeesti on käynnissä. :D Ja voin sanoa, että vaikka käskis kotiin vielä odottelemaan niin en ole kyllä lähdössä vaan istun vaikka aulassa, sen verran pitkä matka on :'D

      Poista
  11. Ja tällein pieni juttu vielä, epiduraali ei olisi itselläni käynyt mielessäkään!! Mieheni oli ollut jalan tähystysleikkauksessa ja hän oli saanut epiduraalin, okei VÄÄRIN sanottu.. Hän oli saanut kolme piikkiä kunnes oli mennyt tajuttomaksi, Ja kun kotona katsottiin niin hänellä oli kaiken kaikkiaan 6 pistos jälkeä!! OLI PASKA LÄÄKÄRI!! Isompi kammo tullut minulle siitä piikistä kuin synnytyksestä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mulla ei onneks oo mitään piikkikammoa :D

      Poista
  12. Mun synnytyksestä on nyt melkein 2v3kk. Ja muistan kyllä miltä se tuntui. Juuh, supistukset sattui, mutta epiduraali helpotti eikä mun tarvinut kärvistellä kovasti. :)

    Eniten synnytyksessä sattui se tipan laittaminen käteen. Voi järkysty sitä kipua kun ensin harjoittelija yrittää tunkee sitä -ei saa, sitten kätilö koittaa -ei saa, sitten lopulta tulee lääkäri joka saa sen muutaman vikapiston jälkeen tuonne ylemmäs käsivarteen. Mun käsi oli mustelmilla kun pääsin sairaalasta! Se piikki siis meni jotenkin aina suonesta läpi tjtn. Se on hirveimmän tuntuista mitä oon kokenut. Hengitin ilokaasua tuon koitoksen aikana niin, että meinas lähtee taju ( ei kannata vetää sitä putkeen paniikissa, syrjäytti hapen ilmeisesti mun keuhkoissa).

    Tuosta repeämisestä.. Se oli munkin pahin pelko koskien synnytystä. Mun kätilö paineli välilihaa kuumalla pyyhkellä jotta s pehmenis ja joustais paremmin, mutta repesin silti. Mutta ei sitä repeämistä tunne kun vauvan pää puskee samalla pihalle. Se paine puudutti koko alakerran niin ettei ponnistus eikä repeäminen sattunut (se kyllä sattui kun kätilö paineli alapäätä kuin "poksauttaisi" vauvan ulos niinkuin jonkun finnin!! Kamala vertaus, mutta siltä se vaikutti :D ) Mutta en siis ollut tietoinen koko repeämästä ennen kuin kätilö sanoi, että pitää paikata. Sain 6 tikkiä. Tikkaaminen sattui joidenkin pistojen osalta (siis ihan tunsin sen neulan), mutta enimpiä pistoja en tuntenut. Mielestäni ne ommeltiin huonosti, mutta mistäs minä tiedän olisiko niitä voinut sen paremmin ommellakaan.
    Repemää kirveli joitakin päiviä synnytyksen jälkeen ja sitä kiristi/hankasi kuukausia esim. seksin yhteydessä. Nykyään se ei tunnu miltään ja paikat tuntuu samalta kuin ennen synnytystä. Kyllähän se repeämä kuitenkin näkyy ja tulee aina näkymään, mutta minkäs sille voi.
    Toki sitä voi revetä pahastikin, mutta aika minimaalinen lienee se joukko joille jää pysyvät haitat repeämisestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyi kamala toi tippajuttu. Mikä siinä sit oli, ettei se mennyt paikalleen? :o

      Eli sä oot sitä mieltä, että tota repeemistä ei kannata pelätä niin kovin? Mua vaan se ajatus siinä kammoksuttaa niin paljon, että miltä se tuntuu. :D Mut toisaalta toi kuulostaa järkevältä, että kerta se paine on niin kova niin sitä kipua ei tunne. Ja eniten just toivon, et jos sitä repee niin että paranis kuitenkin hyvin eikä haittais aina.

      Poista
  13. Herkistyin oikein! Mutta muista et jos jostain haluut puhua vaikka en mistään mitään tiedäkkään niin soita heti!:D me rakastetaan ja tuetaan sua !!

    VastaaPoista
  14. Tuli mieleen et etteks te oo ottanu selvää kumpi on tulos? (: siis vauvan sukupuolta meinaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ei me haluttu tietää ollenkaa :) paljon kivempi ku tulee yllärinä :p

      Poista