maanantai 15. lokakuuta 2012

synnytyskertomus


Noniin nyt on luvassa kauan odotetty synnytyskertomus! Tässä kesti sen takia näin kauan, koska mä en yksinkertaisesti muistanu yhtään mitään mitä tapahtu missäkin järjestyksessä ja mihin aikoihin niin halusin ton paperin itelleni mistä näkyy tarkasti mun synnytyksen kulku. Ekaks ne lähetti Hämeenlinnasta mulle väärän paperin ja kun vihdoin sain oikeen niin ihan rauhallisesti tätä jatkoin kirjottamaan, koska kuten kaikki tietää mulla on täällä kuukauden ikäinen vauva hoidettavana niin aikaa ei paljon jää blogin kirjottamiseen... Mutta toivottavasti tykkäätte!


Eli kaikki alkoi perjantaina 7.9 kun alotettiin matka kohti Hämeenlinnan sairaalaa. Mulle oltiin varattu saman viikon keskiviikkona aika sinne tarkistuttamaan tilanne ja sen mukaan katsotaan, että käynnistetäänkö vai mitä tehdään. Olin varautunut siihen, että "joudun" jäädä sisään ja mulla oli siis sen takia synnytyskassi mukana.

Perille päästyä mut laitettiin aluks käyrille ja siitä menin lääkärin luokse ultrattavaks ja sisätutkimukseen.
(oli kyllä NIIIN kovakouranen sisätutkimus, että ei mikään ihme että alkoi tapahtumaan :D) Kaikki oli ihan normaalisti ja hyvin joten olin ihan varma, että ne lähettää mut kotiin ja käskee tulla maanantaina takasin. Lapsiveden määrä oli hyvä, napanuoran virtaukset ok, painoarvio 3600g. Mun yllätykseks lääkäri kuitenkin sano, että soittelee ja kyselee onko osastolla tilaa, koska jos vasta maanantaina käynnistettäisiin niin olis kuitenkin halunnu mut viikonloppuna käymään siellä käyrillä varmuuden vuoks ja ei viitti Forssasta asti ajatuttaa Hämeenlinnaan sen verran lyhyen reissun takia. Ja koska siellä oli tilaa niin lääkäri teki melko nopean päätöksen siitä, että mulle pistetään ballonki ja osastolle odottelemaan.

Kaikki toi tapahtu niin nopeesti et olin ihan, että apua. Mua alko jännittää ihan tosi paljon, että mitä nyt tapahtuu. Kysyin lääkäriltä saanko lähettää pari viestiä sillä välin kun se lähti käymään jossain ja siinä viestittelin kädet täristen, että nyt alotellaan käynnistelemään ballonkilla. Hempullakin oli siinä vaiheessa jännitys vähintään yhtä korkeella kun mulla. En muista yhtään, että mitä me toisillemme puhuttiin siinä kun olin niin nokka kiinni kännykässä ja jännitys jäi päällimäiseks mieleen siitä hetkestä. Kun lääkäri tuli takas hoitajan kanssa niin ne pisti mulle sen ballonkin ja me mentiin odottelemaan aulaan, että hoitaja nappaa meidät mukaansa osastolle. Kello oli tällöin n. 12 päivällä. Ballonkin oli tarkotus olla vuorokausi ja sen jälkeen lääkkeitä nassuun jotka käynnistäis synnytyksen.


Kun me sit päästiin osastolle niin kiiruhdin heti tänne blogin puolelle päivittämään, että mitä on tapahtunut ja siellä me hengailtiin huoneessa Hempun kanssa. Joskus kello 13 paikkeilla mulla alkoi ihan jumalaton selkäsärky ja arvasin, että se liittyy jotenkin siihen ballonkiin. Särky jatkui ja jatkui vaan kunnes ennen 3 mä rupesin tuntemaan supistuksia. Niitä tuli aika harvoin eikä ne sattunutkaan vielä kovin paljon, mutta siitä eteenpäin ne tiheni ja koveni päivää myöten. Siellä osastolla makoiltiin jatkuvasti käyrillä ja odoteltiin tietokoneen ääressä edistystä.

käyrillä
osastolta
Tunnit kului ja supistuksia tuli vaan. Siinä sitten joskus puoli kahdeksan aikaan illalla mun käydessä vessassa se ballonki putos vessanpönttöön. Mulle oltiin aikasemmin sanottu, että jos kohdunsuu aukee tarpeeks niin se saattaa pudota sieltä, että ei kannata säikähtää. Ilmoitin hoitajalle, mutta ei se mitään tehnyt siinä vaiheessa kun voin ihan hyvin ja supistuksetkaan ei ollut vielä kovinkaan kipeitä.

Yhdeksän maissa mun olotila ei ollut muuttunut millään tavalla ja kun hoitajalta kyselin, että millon tehdään sisätutkimusta niin se sano, että siinä vaiheessa kun en pärjää enää kipujen kanssa. Kuitenkin mun pyynnöstä se tarkisti tilanteen kohdunsuulla ja selviskin, että jaahas sitä ollaan jo 3cm auki ja kohdunkanavaa ei jäljellä. Hoitaja hämmästy suuresti siitä tilanteesta, koska en näyttänyt yhtään siltä, että kipuilisin. Menin sit huoneeseen takasin ja hetken päästä se hoitaja tuli sanomaan mulle, että saan siirtyä synnytyssaliin ihan millon ite haluun ja voin alkaa soitella tukihenkilöitä pikkuhiljaa paikan päälle. Odottelin sit Hempun ja mun äidin melkein paikan päälle ennen ku lähdin synnytyssaliin.

Kun yöhoitaja tuli siinä 10 aikaa hakemaan mua sinne niin katto ihmeissään, että minäkö lähdössä synnyttämään ku istuin sängyllä ja hymysuissa olin. Se halus ite vielä tarkistaa kohdunsuun tilanteen ja sen sanojen mukaan olin 4cm tässä vaiheessa auki. Kävelin ite sinne saliin ja mulla oli ihan mahtava olo vielä siinä vaiheessa, ainut niin supistuksen aikana sattu, mut ei kuitenkaan sietämättömän paljon.

synnytyssalista
Synnytyssaleilla mut otti vastaan sama kätilö, joka oli aamulla pistänyt mut käyrille. Aika pian mun synnytyssaliin saapumisen jälkeen Hemppu ja mun äitikin saapui paikalle ja huomasin niissä molemmissa jännittyneisyyttä. Mulla oli tosi hyvä olo ja fiilis viel tässä vaiheessa, mutta jo 12 paikkeilla mä oon toivonut jotain kivunlievitystä.

Kun mut viimeks osastolla katottiin niin paikat oli kuulemma sen 4cm auki ja kanavaa ei jäljellä. Synnytyssaleilla saatiin kuitenkin vähän huonompia uutisia kätilön itse tarkistaessa tilannetta: 3cm auki ja jämäkkää kanavaa osittain jäljellä. Kätilö totes vaan et on ollu yöhoitaja turhan positiivinen kattoessaan.

Vähän ennen 12 vauvan sydänäänet alko heittelemään tosi paljon ja syke nous tosi korkeelle ja sen takia mä en vielä saanut minkäänlaista kivunlievitystä, koska ne halus seurailla vauvan sydänääniä. Hetken ne sit katteli sitä käyrää siinä ja käski vaihdella vähän asentoa jonka jälkeen kätilö tuli sit ja pisti kuumemittarin kainaloon ja se näyttikin sit mun, Hempun ja äitin yllätykseks 38 astetta. Ne laitto mulle heti kahdet eri antibiootit, kuumetta alentavan lääkkeen ja vettä nesteyttämään tippumaan suonensisäisesti. Huolestuin tosi paljon tossa vaiheessa, koska huomasin myös kätilön olevan vähän huolestunut ja kyseli kysymyksiä liittyen mm. mun lävistyksiin, eli niillä kävi mielessä, että saatetaan sektioon joutua.

tohon vihreeseenki pistettiin myöhemmin jotain tippumaan
just oltiin laitettu lääkkeet tippumaan
ja hehkeenä :D no mut ketä oliskaan keskellä synnytystä?

Antibiootit alko helpottaa sit aika nopeesti ja sydänäänet alko normalisoitumaan. Lääkäri tuli kattomaan käyrää jonkin ajan kuluttua ja koska vauvan sydänäänet oli jo ihan hyvät niin se anto kätilölle luvan antaa mulle kivunlievitystä kun supistukset alko olla jo tosi kipeitä. Mulla oli tässä vaiheessa lämpöä enään 37,5 niin sain yhden aikaan yöllä Oxanest nimistä kipulääkettä piikillä käsivarteen. Se ei vienyt kipua kokonaan pois, mutta teki siitä siedettävää. Olo oli siis taas ihan hyvä vaikka ne supistukset sattukin.

Toi Oxanest vaikutti joku pari tuntia kun taas kolmen paikkeilla supistukset alko olla tosi kipeitä. Ne oli kuitenkin harventuneet ja aika epäsäännöllisiä joten en kokenut tarvitsevani kipulääkettä tässä vaiheessa. Mun äiti laski supistusten välejä ja ne vaihteli 10minuutista jopa 15 ja 20minuuttiin. Tätä jatku jonkun tunnin verran kun supistukset alko tulla vähän säännöllisemmin, n. 7minuutin välein tosi napakoita. Vielä viidenkään aikaan aamulla en halunnut mitään kipulääkettä, mutta jo kuudelta olen sitä toivonut. Mutta koska vauvan sydänäänet oli hieman uniset niin ne ei uskaltanu antaa mulle muuta kun ilokaasua. Siinä hengittelin sitä, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna se oli aika turha. Ja kyllä mulla pariin otteeseen meinas hermotkin mennä kun ei se ilokaasu auttanut ja sattu niin paljon.

Mä olin tosi väsynyt ja yritin nukkuakkin supistusten välissä, mutta heräsin aina siihen kipuun ja siihen kun ähisin unissani sen kivun takia. Olinhan mä ollu jo tässä vaiheessa melkein 24 tuntia valveilla ja supistuksista kärsinyt sen melkein 12 tuntia kai.

Seitsemän aikaan aamulla kätilöillä vaihtu vuoro ja mä kerkesin jo säikähtää, että mulle tulee yks tympee nainen joka kävi mun huoneessa just ennen kun mun kätilö tuli sanomaan heipat ja tsempit. Mut mun onnekseni sain ihanan kätilön tilalle ehkä jopa vähän ihanemman!:) Mulla kävi vissiin sit tosi hyvä tuuri noiden kanssa kun oon niin paljon hämeenlinnasta kuullut huonoa palautetta ja että henkilökunta ei oo mukavaa.

Puoli kahdenksain maissa mä sain vähän syötävää. Olin tosi kipee tässä vaiheessa ja kaasu ei auttanut yhtään. Vieläkään ne ei viitsinyt antaa mulle mitään ilokaasun lisäksi, koska sydänäänet oli vähän huolestuttavat. Ne laitto mulle toisen kerran lääkkeet tippumaan ja sokerivettä myös, että verensokeri pysyy hyvänä ja samalla nesteytyy. Puoli yhdeksän aikoihin mulle alettiin valmistelemaan epiduraalipuudutusta kun sydänäänet normalisoitu jälleen lääkkeiden ansiosta.

Yhdeksän maissa alkoi kaikki olla epiduraalin osalta kunnossa ja voi että... aivan ihanaa. Alkuun tuntui pientä painon tunnetta supistusten aikana ja sen jälkeen ei yhtään mitään. Se tunne kun niin monen tuskaisen tunnin jälkeen saa hetken olla ihan täysin ilman kipuja <3 Mulle pistettiin useita pistoja sitä, koska jostain syystä se lääkäri ei vaan saanut sitä laitettua. Mitä mun selästä niitä pisteitä laskettiin niin ainakin neljä jälkeä siellä oli. Mut oli kyllä joka ikinen pisto sit loppujen lopuks sen arvosta.

Noin tunti epiduraalin laiton jälkeen lääkäri tuli puhkaisemaan multa kalvot, koska synnytys oli jotenkin jämähtänyt paikoilleen. Olin tässä vaiheessa vasta 5cm auki. Lääkäri kysyi multa, että onko lapsivedet menny jossain vaiheessa kun ei se tuntenut sellasta vesikuplaa mikä pitäis vissiin tuntea. En mä ite oo homannu mut varmaan siinä samalla kun ballonkikin  putos nii on lapsivedet tullu. Kalvojen puhkaisu sit onneks aiheutti sen, että synnytys alkoi taas etenemään ja supistukset alkoi tulemaan jo 5minuutin välein.

Kello 11:40 mä aloin tuntemaan todella voimakasta ponnistamisen tarvetta ja tästä eteenpäin kaikki oli suoraan sanottuna yhtä tuskaa. Ennen tätä mä olin kestäny tosi hyvin mut tota painen tunnetta ja ponnistamisen tarvetta mä en olis välttämättä halunnu kestää. Kätilö teki sisätutkimuksen ja olin 7cm auki eli ponnistaminen eí ollu vielä läheskään mahdollista. Kuumekin mulla oli noussut taas siihen 38 asteeseen.

12 aikoihin olin 8cm auki ja edelleen oli järkyttävä paine ja ponnistuksen tarve joka paheni vaan. Mulle laitettiin pudenduspuudutus eli ponnistusvaiheen puudutus. Sen laittaminen sattu niiiin paljon että huusin. :D en missään muussa vaiheessa synnytyksessä huutanut kun siinä kun sitä puudutusta laitettiin. Noh, mutta kai se sit helpotti edes vähän sitä kamalaa ponnistusvaihetta. 12:10 ne laitto mulle jotain erilaisia lääkkeitä menemään sieltä sun täältä ja jo 12:21 olin 10cm auki ja täysin valmis ponnistamaan.

Ponnistus tuntui kestävän ikuisuuden ja se oli kamalaa. Paljon kamalempaa kun ne supistukset oli ollut vaikka monet on sanonut, että ponnistaminen ei tunnu missään. Vaikka mulla oli se puudutuskin niin hyi!:D Jonkin ajan ponnistelun jälkeen kätilö kertoi, että päälaki näkyy jo niin muistan huudahtaneeni vaan: "vasta!"

Loppujen lopuksi kaikkien iloksi ja yllätykseksi syntyi maailmaan kello 12:37 pienen pieni tyttö mitoin 3540g, 51cm ja päänympärys 35,5cm. (kaikilla meillä kolmella oli siis pieni aavistus, että olisi poika ollut tulossa siksi yllätyksenä) 

Hemppu leikkasi napanuoran ja pisteitä neiti sai 9/10. Yksi piste lähti siitä, kun ei ollut siniset kädet syntyessään. Liittyy johonkin verenkiertojuttuihin kai. Mä olin vaan niin väsynyt ja ilonen siitä, että se oli vihdoin ulkona ja ponnistaminen oli ohi, että kattelin aluks vaan hölmistyneenä, että toiko se nyt on. :D Heti jo synnytyssalissakin neiti oli niin tarkkaavainen ja silmät isona ihmetteli maailmaa.




Synnytyksen kestoksi laitettiin:
avautumisvaihe - 7h 21min
ponnistusvaihe - 16 min
jälkeisvaihe - 7 sekuntia

33 kommenttia:

  1. Mikä on ballonki? En ole koskaan kuullutkaan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ballonki laitetaan alapäähän kohdunsuun aukeamisen edistämiseksi :)

      Poista
    2. ballonki on vähän niiku vesi-ilmapallo joka laitetaan sinne kohdunsuulle ja se sit ärsyttää ja kypsyttää sitä :D

      Poista
  2. Löysin tämän sun blogin vauvalehdessä olleesta haastattelusta ja rupesin heti seuraamaan. Aivan mahtava! Odotin tätä synnytyskertomusta ja on niin omituista lukea että sullakin synnytys kestänyt noin pitkään, itelläni oli todella nopea ja helppo ja voin vaan kuvitella miten ärsyttävää on joudua odottamaan niin pitkään kipujen kanssa :S
    Mulla on 2kk ikäinen tyttö, ja luettuani tätä sun blogia rohkaistuin itekkin alottamaan blogin kirjottamisen. En oo edistyny vielä paljoo mutta jospa se tästä :) Paljon onnea pienestä tytöstä! Oottelen tällä sitä tytön nimen julkaisemista! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kävin kurkistamassa sun blogin puolella ja aivan supersuloinen tyttö teillä! :) ja tosi kiva kuulla että tykkäät mun blogista :)!

      Poista
  3. tosi tuskanen synnytys vaikka lyhyt olikin. suostuisitko uudestaan synnyttämään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo suostuisin, kaikin puolin jäi loppujen lopuks ihan positiivinen kokemus :)

      Poista
  4. Onko tuo tummapaitanen tyyppi hemppu? :)

    VastaaPoista
  5. Mäkin muistan ajatelleeni, et "tossako toi nyt on?" :D Oli niin kovat lääkehuurut ettei siinä oikein muuta ymmärtänytkään.
    Mut tosi nopee synnytys ku itelläni avautuminen kesti 16 tuntia ja ponnistus tunnin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo, ei mulle tullu heti kauheita tunteen purkauksia ku olin vaan niin ilonen et se oli vihdoin ulkona :'D

      Ohhoh, en voi edes kuvitella tunnin kestävää ponnistamista kun toi 16minuuttiakin oli niin kauhee...

      Poista
  6. Noi sun kaks viimestä kynttä näyttää tosi pelottavilta, ku ne on noin pitkät! :D tosta kuvasta mistä näkee noi mihin ne tipat laitetaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. leikkasin ne sairaalassa, byhyy mun pikkurilli :D<3

      Poista
  7. "Yksi piste lähti siitä, kun ei ollut siniset kädet syntyessään." Toiseksi viimeisessä kuvassa näyttää hyvinkin sinisiltä. Tai sitten valo vaan tekee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. meki ihmeteltiin mun äidin kanssa sitä, mut niissä kuvissa missä hemppu leikkaa napanuoraa niin ei oo siniset kädet et kai ne muuttu siniseks sit myöhemmin... :D en sit tiedä.:'D

      Poista
  8. Joo mun synnytys kesti n.15h ja supistukset tuli koko sen ajan 1-3 min välein! Yhtä tuskaa... Oonkohan muistanu laittaa sitä ees mun synnytyskertomukseen! :D sillonku mä oon sen kirjottanu ni kaikki on ollu ihanaa ja oon muistanu vaa "hyviä puolia", mutta nyt on kyllä ne pahatkin palannu mieleen niiden hormoonimyrskyjen jälkeen ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hyi kamala, voin vaan kuvitella. :S mä en huomaa et mul olis ollu tai olis nytkään mitään hormoonimyrskyjä :D ei mul raskaudenaikanakaan :D

      Poista
  9. Mun on ihan pakko sanoa tohon, että kun lapsivesi menee niin sitä ei tosiaankaan voi olla huomaamatta: D Tietysti eriasia jos sitä tihkuu vähän, mutta kun kalvot kunnolla puhkeaa, niin se tosiaan tuntuu ja näyttää siltä, kuin kaatais ison ämpärillisen vettä haarojen välistä: D Ja sitä tulee ja tulee ihan ponnistusvaiheeseen asti sitä lapsivettä sitten: )
    Tietysti vähemmän siinä vaiheessa: )

    Mulla kun oli puhjennut kalvot, niin kun synnärillä kätilö tunnusteli vauvaa ennen synnytyssaliin menemistä, niin siinä kun se painoi vatsaa, tuli sitä lapsivettä, samallalailla, kuin jos puhallettavan ilmapatjan täyttäisi vedellä ja viiltäisi siihen 5cm viillon ja painaisi kädellä patjaa:D Oli todella inhottavan tuntusta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no mulla tuli vaikka ja mitä siinä samalla kun ballonki putos :D verta kauhee määrä ja en ihmettele yhtään jos lapsivedetkin. :D ja kun mulla oli koko ajan se sairaalaan jättiside niin ei tullu huomattua vaikka olis vähän valutellu senkin jälkeen o__o

      Poista
  10. Lapsiveden määrä on yksilöllistä myös. Itselläni ensimmäisessä synnytyksessä todellakin tuntui siltä kun sängyssä olisi käynyt vedenpaisumus (heräsin yöllä siihen, että sänky lainehti). Toisesta lapsesta, se sitten meni vessanpynttyyn.... eikä mitään märkää tuntemusta ollut lainkaan vaikka synnytykseni kesti tämän jälkeen vielä 20h. Kolmannesta lapsesta lapsivettä tiputteli viikon. Kaikki synnytykseni ovat olleet hyvin erilaisia.
    Kiva kertomus, arvostan suuresti sitä, että kokonaisuudessaan olet kuvannut synnytyksen hyvinkin postiivisesti. Mitä mieltämiehesi olis synnytyksestä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hassua miten paljon voi vaihdella samalla henkilölläkin kaikki jutut :D ja Hemppu sano et henkisesti siellä oleminen oli aika raskasta kun ei voinu auttaa mitenkään mun kivuissa. :D

      Poista
  11. janna kiiiitos venasin tätä niiii kaua! :D haha kuvittelin hempun iha erinäköseks! :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hahaha :D se on outoo miten ihmisistä muotoutuuki mielikuva ::D

      Poista
  12. saitko muuten käyttää salissa puhelinta ollenkaan? en oo ikinä muistanu kysyy sitä, vaikka synnärillä on ravattu monesti. :D kun nyt pääsis jo itekki synnyttämään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ei niissä saa käyttää kännykkää ollenkaan.. :/

      Poista
  13. miltä se tuntuu kun ballonki laitetaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ei miltään :D ainut ku sormilla paineli niin se sattu vähän.

      Poista
  14. Luin tän jo aiemmin mut en kommentoinu sillon mitään, nyt palasin taas lueskeleen tänne ja mua naurattaa (hyvällä tavalla) ja ihmetyttää toi jälkeisvaihe 7 sekunttia, mitä ihmettä!? :D Onko siellä ollu joku sekunttikellon kanssa kattomassa vai mistä kirjottaja ties noin tarkan ajan...? :D Enkä muista että siellä olis seinällä ollu mitään sekunnit näyttävää kelloo, mut voi olla et olin vaan niin pihalla et en tajunnu. :D

    Hemppu on tosi tutun näkönen! Onks se ihan sieltä Forssasta päin kotosin? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. en minä vaan tiedä :'D mun neuvolakortissa lukee että 7sekuntia niin siitä vaan katoin :---D

      juu täältä se on, tai tosta viereisestä kunnasta(?):D

      Poista
  15. Tutun näköisiä sairaalamaisemia :) vietin kyseisessä paikassa reilu 2 viikkoa raskauden loppupuolella ja pakko sanoa, että puudutti.

    VastaaPoista
  16. miks mulle ollaan sanottu ettei synnytyksessä saa olla kuin yksi tukihenkilö :o vai odottiks jompi kumpi ulkopuolella sen ajan?

    VastaaPoista
  17. en mä tiiä saisko normaalisti olla kun hoitaja sano et "no keskustelkaa siitä sit kätilön kanssa" kun kerroin että myös mun äiti on tulossa mukaan. Mulla oli niin ihanat kätilöt kyllä että anto luvan :)

    VastaaPoista
  18. Jouduttiinko sulle muuten laittamaan tikkejä synnytyksen jälkeen/ repesikö mitään?

    VastaaPoista